Ilona ja Elisabeth kertovat mieleenpainuvasta matkastaan seuraavassa.
”Joulukuisena kauniina päivänä lähdin Elisabethin kanssa matkalle Itävallan naapurimaahan Slovakiaan.
Kohteemme oli Bratislavan juutalainen vanhainkoti. Matkaa Wienistä on sinne alle sata kilometriä. Ennen kuin pääsimme tien päälle, olimme ahkeroineet pitkin viikkoa ja kyseisenä aamuna pakkaamalla lahjat kuudellekymmennelle vanhukselle. Jokainen lahja sisälsi makeita ja suolaisia herkkuja sekä itse tekemäni hanukkakortin. Arvokkaimpana lahjana olivat Suomesta saapuneet villasukat.
Perillä Bratislavassa meidät vastaanotti 95-vuotias Otto Shimko. Hän esitteli meille vanhainkotia, jonka nimi on Ohel David, suomeksi Daavidin maja. Vanhainkodissa jokaisella asukkaalla oli omat huoneet yksityisine kylpyhuoneineen. Ruokailu oli järjestetty yhteisesti isossa ruokasalissa. Kodissa oli panostettu viihtyvyyteen. Seiniä koristivat asukkaiden maalaamat taulut. Ylimmästä kerroksesta löytyi pieni kuntosali ja huone, jossa voi maalata, piirtää ja askarrella. Huoneesta oli hyvin inspiroivat näköalat. Ihastelimme kovasti talvipuutarhaa, jossa oli tuoleja viltteineen odottamassa virkistystä kaipaavaa. Talvipuutarhasta löytyi myös puinen kauniisti koristeltu Toorakaappi. Otto Shimko kertoi, että talon ulkopuoleltakin tulee sinne juutalaisia Tooraa tutkimaan.
Saimme tutustua Otto Shimkoon vielä lähemmin, ja kuulimme, että mies oli ollut partisaanina Tsekkoslovakiassa toisen maailmansodan aikana.
Hänen veljensä oli kuollut holokaustissa. Otto oli kovia kokenut, mutta hänellä oli hyvin positiivinen elämänasenne. Hän ei ollut jäänyt murehtimaan menneitä vaan suunnannut katseensa tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.”
Ilona
***
”Vieraillessani Chatam Sofer –monumentilla Bratislavassa sain kuulla paikalliselta oppaalta, että pienet lahjat juutalaisen vanhainkodin Ohel Davidin asukkaille olisivat tervetulleita. Mikä aika vuodesta olisi parempi antaa lahjoja kuin hanukka?
Siksi päätimme käydä Davidin majassa joulukuun puolivälissä 2019. Makeiset ja muut lahjat ostettiin ja pakattiin pieniin lahjapusseihin. Suomalainen Ilona, joka asuu nyt jonkin aikaa Wienissä, maalasi kauniit hanukkatervehdyskortit, jotka asetettiin läpinäkyviin pusseihin. Käsinkudotut villasukat ja tossut sekä huivit, jotka suomalaiset ystävät olivat rakkaudella neuloneet lahjoitettavaksi Itä-Euroopan juutalaisille, olivat erittäin mieluisia lahjoja. Koska villasukat ja tossut olivat erikokoisia, luovutimme neuleet isoissa pusseissa, jotta jokainen voisi valita jalkaansa sopivat.
Koska saavuimme liikenneruuhkien vuoksi hiukan odotettua myöhemmin illallisen aikaan, paketteja ei luovutettu asukkaille henkilökohtaisesti, vaan ne talletettiin kodin varastotilaan, josta ne voitiin jakaa vastaanottajille ennen hanukkaa. Tulimme Bratislavaan torstai-iltana (19. joulukuuta) ja hanukka alkoi sunnuntai-iltana (22. joulukuuta).
Ohel Davidin johtaja ei ollut tällä hetkellä läsnä, mutta meidät toivotti tervetulleeksi täysin saksankielinen herrasmies, joka kertoi tapahtumarikkaasta elämästään. Oikeustieteen tohtori Otto Simko suoritti lakikoulutuksensa ennen toista maailmansotaa. Sodan aikana hän taisteli partisaanina natsimyönteistä Tiso-hallintoa vastaan. Sodan jälkeen hän ei voinut enää toimia asianajajana, koska kommunistit halusivat poistaa koulutetun yläluokan. Tohtori Simko pakotettiin ansaitsemaan elantonsa sorvinkäyttäjänä ja osallistumaan panssareiden tuotantoon.
Kuljimme tri Simkon kanssa juutalaisen vanhainkodin läpi ja ihmettelimme värikkäitä ja kauniita maalauksia, jotka koristavat monia seiniä. Monet niistä ovat asukkaiden itsensä tekemiä. Käytimme tilaisuuden hyväksemme ja kävimme Bratislavan pääaukion joulumarkkinoilla. Nautimme kävelemisestä vanhoilla kaduilla ja söimme slovakialaisia erikoisuuksia, jotka olimme ostaneet joulumarkkinoilta. Renessanssikauden kaupungintalon pihalla oli jopa pieni talli, missä saimme ihailla kahta lammasta. Iloksemme paluumatka meni nopeasti kotiin Wieniin verrattuna pitkiin Romanian matkoihimme.”
Elisabeth