It\u00e4vallan yhdistyksemme sihteeri Elisabeth osallistui 4. lokakuuta 2020 tapahtumaan nimelt\u00e4 “Muistopolku Leopoldstadtin l\u00e4pi”. T\u00e4ss\u00e4 tilaisuudessa vihittiin muistokivi Celian perheelle, josta vain Celian is\u00e4, Siegfried, p\u00e4\u00e4si pakenemaan natsivainoja. Celia oli pyyt\u00e4nyt Elisabethia lukemaan kirjoittamansa tekstin is\u00e4ns\u00e4 kotitalon edess\u00e4, sill\u00e4 Celia ei itse p\u00e4\u00e4ssyt matkustamaan Kaliforniasta koronan takia t\u00e4h\u00e4n liikuttavaan tilaisuuteen. H\u00e4n kuitenkin ilmoitti, ett\u00e4 heti kun matkustusrajoitukset sen sallivat, h\u00e4n tulee vierailemaan Wieniss\u00e4. Celian luvalla h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 selviytymistarina tullaan julkaisemaan my\u00f6s HILFE und HOFFNUNGin kotisivulla. <\/p>\n\n\n\n
\u201dOlemme t\u00e4n\u00e4\u00e4n kunnioittamassa isovanhempani Samuel ja Cilli Bohenskyn, heid\u00e4n tytt\u00e4rens\u00e4 Annan ja heid\u00e4n eloonj\u00e4\u00e4neen poikansa Siegfriedin muistoa. Edesmennyt is\u00e4ni, Siegfried Bohensky oli ainoa l\u00e4hisukulaiseni, joka selviytyi holokaustin kauhuista. H\u00e4n kertoi meille lapsille el\u00e4v\u00e4sti siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jolloin h\u00e4n n\u00e4ki Hitlerin henkil\u00f6kohtaisesti; se oli maaliskuussa 1938, jolloin Hitler marssi Wieniin. Is\u00e4ni Siegfried sekoittui massiiviseen v\u00e4kijoukkoon helposti, koska h\u00e4n oli vaaleatukkainen sinivihre\u00e4silm\u00e4inen 14-vuotias poika. H\u00e4n puhui t\u00e4st\u00e4 pelottavasta kokemuksesta kuinka natsit marssivat valtavan hurraavan ja kannustavan joukon ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 kotikaupunkiin.<\/p>\n\n\n\n
Bohenskyn perhe asui alun perin Wienin 2. kaupunginosassa Sterneckplatz 20\/20 -kadulla, mutta perhe pakotettiin muuttamaan getto-asuntoon osoitteeseen Grosse Schiffgasse 17, Wien 2.<\/p>\n\n\n\n
Isois\u00e4ll\u00e4ni, Samuel Bohenskyll\u00e4, oli kukoistava graafisen alan liike. Matkalla kotiin liikeyrityksest\u00e4\u00e4n kristalliy\u00f6n iltana h\u00e4net pid\u00e4tettiin ja vietiin Elisabeth-k\u00e4velykadun poliisivankilaan. H\u00e4n vietti siell\u00e4 kuusi viikkoa, eik\u00e4 h\u00e4nen sallittu kommunikoida perheens\u00e4 kanssa. Samuelin tyt\u00e4r Anna ja veljentyt\u00e4r Regi meniv\u00e4t tapaamaan h\u00e4nt\u00e4 vankilaan. Ennen kuin kaksi nuorta tytt\u00f6\u00e4 saivat n\u00e4hd\u00e4 Samuelin, heid\u00e4t pakotettiin riisuutumaan tutkimuksia varten. <\/p>\n\n\n\n
Ennen kuin Samuel vapautettiin vankilasta, SS-upseeri l\u00f6i saappaallaan Samuelin s\u00e4\u00e4reen murtaen jalan. Koska hoitoa ei ollut saatavilla, Samuel ei voinut k\u00e4vell\u00e4 kunnolla sen j\u00e4lkeen. Vapauduttuaan vankilasta h\u00e4nelle kerrottiin, ett\u00e4 h\u00e4nen on poistuttava It\u00e4vallasta seuraavien kuuden viikon aikana, tai muuten h\u00e4net pid\u00e4tet\u00e4\u00e4n uudelleen. H\u00e4nen onnistui saada matkalippu itselleen Australiaan, mutta ei perheelleen. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti olla l\u00e4htem\u00e4tt\u00e4, koska ei halunnut hyl\u00e4t\u00e4 perhett\u00e4\u00e4n, vaikka tiesi, ett\u00e4 se tarkoitti todenn\u00e4k\u00f6isesti varmaa kuolemaa itselle.<\/p>\n\n\n\n
Is\u00e4ni Siegfried oli t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 14-vuotias. H\u00e4n oli kuullut, ett\u00e4 Gestapo oli tulossa pid\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4net ja h\u00e4nen naapurissaan asuvan serkkunsa Simonin. Pojat piiloutuivat naapurin huoneistoon. Siegfried ja Simon kuulivat Gestapon askeleet ja koputukset \u00e4itins\u00e4 ovella. \u00c4itins\u00e4 Cilli oli kertonut, ettei h\u00e4n tiennyt, miss\u00e4 pojat olivat. <\/p>\n\n\n\n
T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 el\u00e4m\u00e4 oli muuttunut hyvin vaikeaksi Wieniss\u00e4. Gestapo oli sulkenut Samuelin liiketoiminnan ja vienyt kaiken arvokkaan omaisuuden heid\u00e4n kotoaan. Ruoka ja raha olivat lopussa. Elossa pysyminen oli haastavaa, ja is\u00e4ni Siegfried tiesi, ett\u00e4 jos h\u00e4n j\u00e4\u00e4 Wieniin, h\u00e4net pid\u00e4tet\u00e4\u00e4n ja tapetaan. H\u00e4n kertoi vanhemmilleen, ett\u00e4 h\u00e4nen on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4. Siegfried tiesi, ett\u00e4 vain poistuen maasta oli mahdollisuus selviyty\u00e4. Is\u00e4ll\u00e4ni oli kaksi serkkua, Regi ja Simon, jotka asuivat naapurissa vanhempiensa Idan ja Leo Weinsteinin kanssa. Ida oli Cillin sisar. Regi ja Simon olivat kuin sisar ja veli is\u00e4lleni Siegfriedille. Regi, joka oli 3 vuotta vanhempi kuin is\u00e4ni, oli avainhenkil\u00f6 is\u00e4ni hengen pelastamisessa. Regi n\u00e4ki mainoksen er\u00e4\u00e4ss\u00e4 englantilaisessa lehdess\u00e4 Wieniss\u00e4, miss\u00e4 etsittiin apua maatilat\u00f6ihin. Regi vastasi ilmoitukseen is\u00e4ni puolesta ja englantilainen nainen kiinnostui ja kutsui is\u00e4ni ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n maatilalle. Siegfried ei tied\u00e4 kuinka h\u00e4nen vanhempansa asian j\u00e4rjestiv\u00e4t, mutta he onnistuivat saamaan kokoon rahat ja ostivat junalipun pojalleen Wienist\u00e4 Saksan kautta Hollannin Haagiin. Siegfried l\u00e4hti matkaan ilman rahaa, mukanaan v\u00e4h\u00e4n ruokaa ja pieni matkalaukku. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Cilli teki h\u00e4nelle laatan, joka tuli ripustaa kaulaan, sill\u00e4 siin\u00e4 oli maatilan osoite Englannissa. <\/p>\n\n\n\n
Ennen kuin h\u00e4n l\u00e4hti, Siegfried antoi perheelleen bar mitsva -lahjaksi saadun sormuksen ajatuksenaan ett\u00e4 myym\u00e4ll\u00e4 sen perhe saisi ostaa ruokaa. H\u00e4n hyv\u00e4steli is\u00e4ns\u00e4 Samuelin, \u00e4itins\u00e4 Cillin ja sisarensa Annan 1. elokuuta 1939, p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen h\u00e4nen 15. syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4. T\u00e4m\u00e4 j\u00e4i heid\u00e4n viimeiseksi tapaamisekseen. <\/p>\n\n\n\n
Junamatkalla Hollantiin Siegfried onnistui v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n poliisitarkastukset. Kuullessan poliisin l\u00e4hestyv\u00e4n, h\u00e4n lukkiutui wc:hen. Koska h\u00e4nell\u00e4 oli saksalainen passi ja h\u00e4n oli vaalea \/ sinisilm\u00e4inen lapsi, j\u00e4ttiv\u00e4t poliisit h\u00e4net lopulta rauhaan. <\/p>\n\n\n\n
2. elokuuta 1939 junan saapuessa Hollannin Haagiin, nyt 15-vuotias Siegfried oli ilman rahaa, yksin, peloissaan ja eksynyt. H\u00e4n hakeutui saksaa puhuvien ihmisten joukkoon toivoen heid\u00e4n suuntaavan kohti satamaa. Ja n\u00e4in todella tapahtui. Satamassa h\u00e4nell\u00e4 ei ollut lauttalippua matkalle Harwichiin. H\u00e4n asetti \u00e4idin antaman laatan kaulaan ja l\u00f6ysi tiens\u00e4 lautalle nousevaan v\u00e4kijoukkoon. Siegfriedin onnistui hiipi\u00e4 alukseen monien muiden matkustajien seassa. <\/p>\n\n\n\n
Saapuessaan Harwichiin h\u00e4n k\u00e4ytti samaa taktiikkaa poistuessaan lautalta. Satamassa Siegfried l\u00f6ysi tiens\u00e4 junalle, joka meni Liverpool Streetin asemalle. Oli etuk\u00e4teen sovittu, ett\u00e4 Lontoossa asuva t\u00e4ti tapaisi h\u00e4net siell\u00e4. Kaikki oli sattuman varassa. H\u00e4nen t\u00e4tins\u00e4 tiesi ajankohdan, jolloin Siegfried l\u00e4hti Wienist\u00e4, mutta kumpikaan heist\u00e4 ei tiennyt milloin h\u00e4n saapuu Liverpoolin asemalle. T\u00e4ti kuitenkin odotti, kunnes he l\u00f6ysiv\u00e4t toisensa. T\u00e4ti osti h\u00e4nelle junalipun pitk\u00e4lle matkalle Exmouthiin, jossa h\u00e4nen oli tarkoitus tavata maanviljelij\u00e4. Junassa Exmouthiin Siegfried istuutui vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 herrasmiest\u00e4, joka huomasi t\u00e4m\u00e4n surullisen ja yksin\u00e4isen nuoren miehen. Mies yritti puhua h\u00e4nelle englanniksi, mutta tajusi pian, ett\u00e4 is\u00e4ni puhui saksaa. Mies oli brittil\u00e4isen ulkoministeri\u00f6n virkamies, joka puhui my\u00f6s saksaa. Siegfried kertoi t\u00e4lle valtion virkamiehelle olosuhteistaan \u200b\u200bja perheest\u00e4\u00e4n, joka oli edelleen Wieniss\u00e4. Mies vakuutti yritt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 saada Siegfriedin vanhemmat ja sisaren Englantiin. Hallituksen virkamies piti sanansa ja oli l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tarvittavat asiakirjat Siegfriedin perheelle Wieniin, mutta t\u00e4m\u00e4 oli jo liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4. 3. syyskuuta 1939 Yhdistynyt Kuningaskunta julisti sodan Saksalle ja Bohenskyn perheen ei sallittu en\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4. Samuel, Cilli ja Anna Bohensky karkotettiin 15. helmikuuta 1941 kuljetuksella nro 1 Wienist\u00e4 Puolaan, Opole Lubelskielle Pulawyyyn Lublinissa. Heid\u00e4t leimattiin vangeiksi numero 120, 121 ja 122. Samuel Bohensky tuotiin Deblinin pakkoty\u00f6leirille 1. toukokuuta 1941. H\u00e4nen uskotaan kuolleen Majdanekin keskitysleirill\u00e4. Tutkimuksemme mukaan Cilli ja Anna pysyiv\u00e4t Opolen gettossa toukokuuhun 1942 asti ja menehtyiv\u00e4t Sobiborin kuolemanleirill\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Exmouthin vuohitilalla, jonne nuori Siegfried oli matkalla, oli siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t olosuhteet. Omistaja kohteli h\u00e4nt\u00e4 orjana. H\u00e4n kesti olosuhteita siell\u00e4 noin 6 viikkoa. Is\u00e4ni varasti maatilalta polkupy\u00f6r\u00e4n ja ajoi Exeterin kaupunkiin. H\u00e4n l\u00f6ysi poliisin, joka otti yhteytt\u00e4 saksankielisiin kveekareihin. (Kveekarit ovat Englannissa 1600-luvulla perustettu protestanttinen liike). Kveekarinainen otti is\u00e4ni huostaan ja nyt Siegfried sai ensimm\u00e4isen kerran kunnollista ruokaa sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n oli saapunut Englantiin. <\/p>\n\n\n\n
H\u00e4nen t\u00e4tins\u00e4 Lontoossa l\u00e4hetti Siegfriedille junalipun Lontooseen, josta h\u00e4n l\u00f6ysi tiens\u00e4 Bloomsbury Houseen. Bloomsbury -talo oli p\u00e4\u00e4toimisto yhdelletoista pakolaisj\u00e4rjest\u00f6lle, jotka ty\u00f6skenteliv\u00e4t Lontoossa sijaitsevan pakolaisviraston alaisuudessa. H\u00e4net l\u00e4hetettiin pakolaisleirille nimelt\u00e4 Barham House Ipswich Suffolkissa Englannissa. Juuri t\u00e4ss\u00e4 Ipswichin leiriss\u00e4 is\u00e4ni sai elinik\u00e4isi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4; heist\u00e4 tuli h\u00e4nen perheens\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Is\u00e4ni Siegfried oli lopulta yhteydess\u00e4 \u00e4itiini Martha Zaidmaniin, jonka h\u00e4n oli tavannut Wieniss\u00e4 nuorena poikana. Martha saapui Englantiin \u201dKindertransportin\u201d eli juutalaislasten kuljetusprojektin avustamana. \u00c4itini vanhemmat ja pikkusisko murhattiin my\u00f6s holokaustissa. Zaidmanin perheen muistokivet asennettiin 27. toukokuuta 2018 osoitteeseen Herminengasse 6 Wieniss\u00e4. Vanhempani meniv\u00e4t naimisiin vuonna 1945 Lontoossa. Veljeni ja min\u00e4 olemme molemmat syntyneet Lontoossa. Veljeni Alexander Samuel Bohensky on nimetty kahden isois\u00e4mme mukaan. Nimeni, Celia, on iso\u00e4itini Cillin mukaan. Perheemme muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1956. <\/p>\n\n\n\n
Siegfriedin serkut Regi ja Simon sek\u00e4 heid\u00e4n vanhempansa Leo ja Ida Weinstein onnistuivat matkaamaan Palestiinaan. Britannian kuninkaallinen laivasto otti aluksen kiinni ja saattoi sen Haifan satamaan. Alus telakoitui Haifassa, mutta britit eiv\u00e4t antaneet pakolaisten laskeutua maihin. Juutalaiset pakolaiset siirrettiin SS Patriaan yhdess\u00e4 toisten juutalaispakolaisten kanssa kahdesta muusta aluksesta. Brittil\u00e4iset suunnittelivat karkottaa kaikki – noin 1800 – juutalaista pakolaista vankileirille Mauritiuksen saarelle Intian valtamerelle. <\/p>\n\n\n\n
25. marraskuuta 1940 maanalainen puolisotilaallinen Haganah-ryhm\u00e4 asetti pommin, est\u00e4\u00e4kseen alusta poistumasta Haifasta. Haganah laski r\u00e4j\u00e4hdyksen vaikutukset v\u00e4\u00e4rin; pommi r\u00e4j\u00e4ytti aluksen ter\u00e4srungon yhdelt\u00e4 sivulta ja alus upposi alle 16 minuutissa; onnettomuudessa kuoli 267 ihmist\u00e4 ja 172 loukkaantui. Britit antoivat henkiinj\u00e4\u00e4neiden j\u00e4\u00e4d\u00e4 Palestiinaan humanitaarisista syist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ida Weinstein ja poika Simon hukkuivat Patrian katastrofissa. Regi ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Leo selvisiv\u00e4t ja j\u00e4iv\u00e4t Palestiinaan. Leo meni lopulta naimisiin ja el\u00e4\u00e4 Israelissa. Regi meni naimisiin ja sai tytt\u00e4ren ja pojan Israelissa. H\u00e4nen perheens\u00e4 muutti Yhdysvaltoihin maaliskuussa 1959. Is\u00e4ni Siegfried ja Regi tapasivat New Yorkissa, jossa molemmat perheet asuivat monta vuotta. Regi eli 94-vuotiaaksi ja kuoli lokakuussa 2015. <\/p>\n\n\n\n
Veljeni ja min\u00e4 olemme onnekkaita, ett\u00e4 meill\u00e4 oli niin rakastavat vanhemmat. Rakas \u00e4itimme Martha kuoli 84-vuotiaana syyskuussa 2009 ja is\u00e4mme sai el\u00e4\u00e4 92-vuotiaaksi. Siegfried kuoli joulukuussa 2016.<\/p>\n\n\n\n
Murhatut isovanhempamme ja perheenj\u00e4senemme k\u00e4rsiv\u00e4t kuvaamattomista olosuhteista ja kauhuista. Vanhempamme Siegfried ja Martha kantoivat menetyksens\u00e4 surua koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan. <\/p>\n\n\n\n
On poikkeuksellinen kunnia muistaa Samuel, Cilli ja Anna Bohensky:a n\u00e4ill\u00e4 muistokivill\u00e4. Juhlimme my\u00f6s heid\u00e4n poikansa Siegfriedin rohkeaa, h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 matkaa ja selviytymist\u00e4. Velvollisuutemme on, ettemme koskaan unohda holokaustin uhreja ja kaikkia rohkeita selviytyji\u00e4<\/em>.\u201d<\/p>\n\n\n\n