Yhdistyksen \u201dHilfe und Hoffnung\u201d (suom. \u201dApua ja toivoa\u201d) perustanut Eeva Huber-Huber oli Suomessa kasvanut pastorin tyt\u00e4r. H\u00e4n oli kokenut sodanj\u00e4lkeisen ruuan s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelyn, jolloin h\u00e4nen vanhempansa jakoivat erilaisista taustoista oleville ihmisille sek\u00e4 ruokaa ett\u00e4 vaatteita. Heid\u00e4n mottonsa oli “Sit\u00e4, mink\u00e4 annat, ei sinulta puutu”. Lapsuudestaan asti Eeva kuuli my\u00f6s juutalaisuudesta ja natsi-ajan hirveyksist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Muuttaessaan It\u00e4valtaan Eeva j\u00e4rkyttyi siit\u00e4, miten v\u00e4h\u00e4n ihmiset tiesiv\u00e4t natsi-ajasta ja miten v\u00e4h\u00e4n he olivat valmiita asiasta puhumaan. Eeva tajusi, ett\u00e4 “Tehty\u00e4 ei saa tekem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Meid\u00e4n t\u00e4ytyy puhua ja olla unohtamatta sit\u00e4 koskaan.\u201d Eeva Huber-Huber alkoi pohtimaan, miss\u00e4 olisi viel\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n apua tarvitsevia juutalaisia.<\/p>\n\n\n\n
Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen 1980-luvun alussa h\u00e4n tulikin tietoiseksi juutalaisten vaikeasta tilanteesta Neuvostoliitossa. Erityisesti ne, jotka olivat ilmaisseet toiveensa p\u00e4\u00e4st\u00e4 muuttamaan Neuvostoliitosta, olivat usein menett\u00e4neet ty\u00f6ns\u00e4 ja eliv\u00e4t suuressa k\u00f6yhyydess\u00e4. Eeva alkoi matkustaa Neuvostoliittoon kuljettaen heille elintarvikkeita, rahaa ja juutalaisuutta koskevaa kirjallisuutta samoin kuin materiaalia heprean opiskelua varten. T\u00e4m\u00e4n h\u00e4n teki itsens\u00e4 vaaraan laittaen. <\/p>\n\n\n\n
Kun juutalaiset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t vuonna 1986 muuttamaan pois Neuvostoliitosta, Eeva perusti suomalaisten yst\u00e4vien tukemana Wieniin Sch\u00fcttelstrasselle pakolaiskeskuksen huoneistoon, jota oli k\u00e4ytetty t\u00e4h\u00e4n asti varastona avustustarvikkeille. Joka p\u00e4iv\u00e4 tuli satoja ihmisi\u00e4 hakemaan apua: ensimm\u00e4iset tulivat jo aamuseitsem\u00e4lt\u00e4, viimeiset l\u00e4htiv\u00e4t vasta iltakymmenelt\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Keskuksessa oli lapsille opetusta, esitelmi\u00e4 aikuisille, konsertteja ja elokuvailtoja, l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, kampaaja, siell\u00e4 jaettiin ruokaa sek\u00e4 vaatteita. Keskuksessa vietettiin my\u00f6s juutalaisia juhlia. Eevan tukena oli erityisesti h\u00e4nen perheens\u00e4: mies Berti ja lapset Tamara ja Samuel. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi oli vapaaehtoisia avustajia erityisesti Suomesta. Viiden vuoden aikana keskuksesta sai apua 60 000 ihmist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi pakolaisia autettiin heid\u00e4n y\u00f6pymispaikoissaan. 1990-luvulle asti l\u00e4hetettiin Israeliin muuttaneille muun muassa satoja kiloja vaatteita. <\/p>\n\n\n\n
Budapestiss\u00e4 toimi neuvostojuutalaisten kauttakulkuleiri, jonne Hilfe und Hoffnung toimitti avustustarvikkeita. Budapestiin vietiin s\u00e4nkyj\u00e4 ja petivaatteita, lasten anorakkeja ja leluja. Perheille toimitettiin paketteja, jotka sis\u00e4lsiv\u00e4t kattiloita, petivaatteita ja hygieniatarvikkeita Israeliin muuttoa varten. Kahden toimintavuoden aikana Budapestin leirin kautta kulki 160 000 neuvostojuutalaista Israeliin ennen kuin leiri suljettiin. <\/p>\n\n\n\n
Waldheim-vaalikampanjan aikana 1980-luvulla Eeva Huber-Huber oli toimittajana suomalaiselle lehdist\u00f6lle. H\u00e4n oli todistamassa uudelleen voimistuvaa antisemitismi\u00e4, jonka syyksi h\u00e4n arveli ihmisten puutteellisen tietouden juutalaisuudesta ja sen kulttuurisesta perinn\u00f6st\u00e4 It\u00e4vallalle. Siksi Eeva sis\u00e4llytti ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 juutalais-kristillisen dialogin. <\/p>\n\n\n\n
Romanian vallankumouksen j\u00e4lkeen vuonna 1990 Eeva ja Berti Huber-Huber organisoivat ensimm\u00e4iset avustuskuljetukset Oradean juutalaiselle yhteis\u00f6lle. Siit\u00e4 l\u00e4htien he matkustivat aluksi kuukausittain, my\u00f6hemmin 5-6 kertaa vuodessa Romaniaan ja tukivat kahdeksaatoista juutalaista seurakuntaa vieden sinne erityisesti ruokaa, l\u00e4\u00e4kinn\u00e4llisi\u00e4 apuv\u00e4lineit\u00e4 ja vaatteita. He yrittiv\u00e4t my\u00f6s taistella j\u00e4ljellej\u00e4\u00e4neiden synagogien rappeutumista vastaan. Nyky\u00e4\u00e4n Romaniassa on erityisen paljon hienoja, vanhoja synagogia koko Euroopan mittakaavassa. <\/p>\n\n\n\n
Vuodesta 1992 alkaen Huberit k\u00e4viv\u00e4t my\u00f6s Ukrainassa, jossa he huolehtivat Czernowitzin ja Mukatschewon juutalaisyhteis\u00f6ist\u00e4. Balkanin konfliktin aikana toimitettiin 26 avustuskuormaa Sarajevoon, ensin Belgradin, my\u00f6hemmin Splitin kautta.<\/p>\n\n\n\n
Toukokuussa 2007 Eeva Huber-Huber sai kultaisen kunniamitalin ty\u00f6st\u00e4\u00e4n It\u00e4vallan hyv\u00e4ksi. Mitalia oli ehdottanut Wienin Staatsopernin oopperanjohtajana toiminut Ioan Holender, joka oli itse Romanian Timisoarasta kotoisin.\u00a0<\/p>\n\n\n\n
Eeva-Elisheva ja Berti Huber-Huber kuolivat liikenneonnettomuudessa 18. huhtikuuta 2008 Romaniassa. Hilfe und Hoffnungin pikkubussi j\u00e4i vastaantulevan, juuri ohittamassa olevan auton yliajamaksi. Eeva ja Berti olivat matkalla Tirgu Muresiin, jossa heid\u00e4n oli tarkoitus viett\u00e4\u00e4 juutalaisessa seurakunnassa p\u00e4\u00e4si\u00e4isen seder-ateriaa. T\u00e4m\u00e4 seurakunta oli yksi lukuisista seurakunnista, joita Huberit olivat vuosien varrella avustaneet. <\/p>\n\n\n\n
Jokainen avustusmatka oli Hubereille itselleen rikastuttava el\u00e4mys. Usein he kertoivat romanialaisista ihmisist\u00e4, jotka olivat selvinneet holokaustista ja k\u00e4rsineet paljon Ceausescun aikana, mutta olivat edelleen el\u00e4m\u00e4nmy\u00f6nteisi\u00e4 ja huumorintajuisia. Eeva ja Berti jakoivat el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 heid\u00e4n kanssaan mielell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Me, jotka t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 jatkamme ty\u00f6t\u00e4 Hilfe und Hoffnungissa, olemme vakuuttuneita siit\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6n jatkuminen on Eevan ja Bertin toive. Olemme ylpeit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 saamme jatkaa ty\u00f6t\u00e4 n\u00e4in suurten esikuvien jalanj\u00e4ljiss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Kiitos jokaisesta lahjoituksesta.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"