”2501 km kahdeksassa päivässä / HILFE & HOFFNUNG:n hyväntekeväisyyskuljetus Czernovitziin”
”Kun suomalaiset ystäväni Hannu ja Anne tarjosivat minulle mahdollisuutta matkustaa Wien – Radauti -reitillä, olin erittäin iloinen mahdollisuudesta yhdistää kotiseutumatkailu hyödylliseen avustusmatkaan. Vaikka asuin Romaniassa 43 vuotta, en ole vieraillut tällä puolella Romaniaa koskaan. Lähdimme 30. joulukuuta liikkeelle ensimmäisenä kohteena Budapest, missä juhlimme uudenvuodenaattoa rukoillen vuodelle 2025 terveyttä, iloa ja erityisesti rauhaa maan päälle! Vierailimme Budapestin joulumarkkinoilla, kävelimme ja ihailimme Tonavan rantaa, maisemaa, joka ilahduttaa meitä aina vuodenajasta riippumatta. Tammikuun 1. päivänä lähdimme liikkeelle Satu Mareen, missä nautimme entisen juutalaisyhteisön presidentin ja hänen perheensä äärettömästä vieraan-varaisuudesta! Runsaan aterian yhteydessä nautimme paikallisista herkuista ja ihanasta täytekakusta, joka vei kielen mennessään!
Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa ja saavuimme illalla ensimmäiseen hotelliin Dej:ssä. Matkalla Hannu ja Anne ajoivat vuoro-tellen. Valitettavasti minulla ei ole ajokorttia – sanon yleensä, että minä ajelen vain pianoa…
Aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle Borseciin. Maisemat alkoivat käydä yhä mielenkiintoisemmaksi. Pakkanen kuurasi kuusimetsät valkoiseen huuruun ja maassa oli jonkin verran lunta. Intohimoni valokuvaukseen pääsi valloilleen ja sain ikuistettua upeita maisemakuvia.
Vierailin Borsecissa monta vuotta sitten opiskelijana ja nyt – vuosikymmenien jälkeen – olen palannut Borseciin. Täällä talvi näytti jo todellisia kasvojaan! Ystävät esittelivät meille Borsecia ja meille tarjottiin perinteisiä romanialaisia lihaisia ruokia ja jälkiruokana raikasta sitruunatiramisua.
Borsecista suuntasimme Radautiin, jossa yöpyimme Gerald’s-hotellissa. Aamulla kävimme katsomassa Radautin vanhimman synagogan, jonka jälkeen tapasimme Czernovitzista saapuneet Tanya ja Stefan. Hannun ja Annen huolella, ääriään myöden pakattu auto purettiin Stefanin autoon. Minulla oli ilo tavata nämä ystävät ensi kertaa ja nauttia aamiainen heidän kanssaan. Kun kaikki tuomamme tuliaiset oli luovutettu, jatkoimme matkaamme Dorohoihin, missä Dorohoin juutalaisyhteisön edesmenneen presidentin vaimo odotti meitä lounaspöytään, joka notkui herkkuja: leikkeleitä, naudanlihasalaattia, kaalikääryleitä, unikonsiemen- ja pähkinäkakkuja! Saimme mukaamme myös kotitekoisia hedelmähilloja: hapankirsikka- ja mansikka-hilloa.
Täältä jatkoimme matkaamme Iasiin. Hotelli-varauksessa tapahtuneen virheen vuoksi, jouduimme kävelemään muutaman ylimääräisen metrin. Hotellimme oli nimeltään Piața Unirii ja halusimme ensin yöpyä Unirea-hotellissa; onneksi ne olivat lähellä toisiaan.
Kun matkatavaramme oli jätetty hotelliin, vierailimme eräässä perheessä. Iasin juutalaisen yhteisön toimihenkilö rouvineen toivottivat meidät tervetulleiksi heille kotiin. Saimme nauttia näiden vieraanvaraisten ihmisten herkuista, minkä jälkeen vierailimme Iașin joulumarkkinoilla ja Kansallisoopperan teatterirakennuksessa eli sulattelimme herkkuja pienellä iltakävelyllä!
Iasista suuntasimme kohti Gheorghenia ja suurimmaksi yllätykseksi kuljimme Bicazin rotkon läpi (kuva alla), joka on yksi Romanian luonnon kohokohtia – lumen peitossa olevat kuuset, sanalla sanoen upea maisema!
Kuljimme illalla Punaisen järven, Praidin ja Sovatan läpi, saavuimme Gheorgheniin, jossa vierailimme kolmen perheen luona. Perheet iloitsivat jakamistamme paketeista. Jokaista pakettia täydennettiin lisäksi paikan päällä ostetuilla peruselintarvikkeilla. Sydämemme iloitsi nähdessämme lahjojen saajien ilon. Suuntasimme hotelliimme, missä nautimme illalliseksi isäntiemme valmistamia kuumia keittoja.
Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaamme Clujiin, kaupunkiin, jossa opiskelin 8 vuotta vuosina 1965-1973 ja jossa aloitin myös 4-vuotisen työni Romanian oopperassa Clujissa. Sydämeni sykki taajaan nähdessäni paikat, jotka tunsin noin 50 vuotta sitten!
Iltapäivällä suuntasimme kotikaupunkiini Oradeaan. Valitettavasti aika ei sallinut meidän jäädä yhtä yötä pidempään, sillä seuraavana aamuna suuntasimme jo Budapestiin, missä Anne valmisti meille matkalaisille runsaan lounaan. Matka oli onnistunut ja tavoite saavutettu – tuoda vähän iloa sinne, missä sitä eniten tarvitaan!!!
Illalla saavuimme väsyneinä Wieniin, kiitollisina, onnellisina, terveinä ja täynnä matkan vaikutelmia ja tunnelmia, jotka jäävät mieleeni vielä pitkään!
Olen oppinut näkemästäni ja kuulemastani, että koskaan ei ole liian myöhäistä olla valmiina auttamaan siellä, missä sitä tarvitaan. Ylitalon perhe on yksi monista muista perheistä lähellä ja kaukana, jotka tekevät hyväntekeväisyyttä energiaansa säästämättä, jonka he investoivat ihailtavalla vakaumuksella odottamatta mitään erityistä vastineeksi – vain terveyttä… jatkamaan kaunista tavoitettaan!
Kiitos ANNE & HANNU!”
Andrei Wienissä 13. tammikuuta 2025