Hannu ja Anne Ylitalo (lokakuu 2023)
Hyvissä ajoin ennen joulukuussa olevaa hanukka –juhlaa, valmistimme ystävämme kanssa noin sata hanukkalahjaa mukaanotettavaksi lokakuun lopulla Ukrainaan tekemälle matkallemme. Paketteihin käärittiin suomalaiset villasukat ison suklaalevyn kera.
Lähdimme matkaan Wienistä 25. lokakuuta ensimmäisenä etappina Oradea, missä yövyimme erään ystävän luona. Budapestissa täydensimme kuormaan vielä 700 paria bambusukkia. Opel Vivaron kuorma oli lähellä sallittua painorajaa, sillä suurin ja painavin avustustarvike oli sairaalasänky patjoineen ja tarvikkeineen, jonka saimme edesmenneen ystävämme vaimolta. Mies oli itsekin ahkera avustustyöntekijä tehden matkoja Itä-Eurooppaan. Lapset olivat erityisesti hänen sydämellään ja meille hän järjesti makeisia paikallisilta suklaatehtailta, sekä monenlaista muuta avustustavaraa, kuten aikuisten vaippoja ja vaatteita. Nyt aviomiehen kuoleman jälkeen vaimon toive oli, että miehensä käyttämä sairaalasänky viedään Ukrainaan. Tämän toiveen täytimme ja nyt sänky palvelee potilaita ukrainalaisessa sotilassairaalassa.
Oradeassa vietetyn yön jälkeen, jatkoimme matkaa kahdestaan kohti Ukrainan rajaa. Koska aikomuksemme oli mennä tällä kertaa rajan yli Ukrainan puolelle, olimme valmistelleet lähetyslistat huolellisesti neljällä kielellä; saksa, englanti, ukraina ja romania – tämä varmuuden vuoksi. Illalla saavuimme rajan tuntumaan ja jäimme toiseksi yöksi vielä Romanian puolelle. Valitsimme pienemmän rajanylitysaseman, missä jonot ovat lyhyemmät. Todellakin – olimme aamuvarhaisella ensimmäiset asiakkaat tulliasemalla. Tästä huolimatta tulliselvitys kesti toista tuntia ja sitten pääsimme jatkamaan matkaa kohti Czernowitsin kaupunkia.
Heti rajan ylityksen jälkeen ympäristö muuttui vaatimattomammaksi ja tie muuttui kapeammaksi. Vajaan tunnin ajon jälkeen saavuimme Czernowitsin kaupunkiin.
Meillä oli kaksi kohdetta Czernowitzissä; juutalainen seurakunta ja ”New Family” –organisaatio. Ensin purimme lahjoitustavarat New Family -yhdistyksen punatiilisessä rakennuksessa sijaitsevaan varastoon, mikä tällä hetkellä oli lähes tyhjä, mutta uusia avustustarvikkeita odotettiin. Avustustarvikkeina maahan tullatut tavarat tulee luovuttaa edelleen kolmen kuukauden kuluessa – muutoin ne katsotaan kauppatavaraksi ja ovat veronalaisia. Auton purku sujui tottuneen rivakasti ja sairaalasänky kuljetettiin ambulanssilla suoraan sotilassairaalaan.
Toinen kohteemme Czernowitsissa oli juutalainen seurakunta. Seurakunnan rabbi otti meidät lämpimästi vastaan. Tämä mies tunnetaan Czernowitsin alueella ja sen ulkopuolella. Hän työskentelee väsymättömästi juutalaisen yhteisön kehittämiseksi, edistää juutalaisen kulttuurin, perinteiden elvyttämistä ja tuo Jumalan valoa tähän maailmaan – saimme hekilökohtaisesti tuntea rabbin rakkauden seurakuntalaisiaan kohtaan. Meille esiteltiin seurakunnan tilat, jotka ovat ahkerassa käytössä.
Veimme seurakuntaan rakkaudella valmistetut villasukat, makeiset, 50 kg kahvia sekä rahalahjan ja kerroimme, että näiden rakkauden lahjojen takana ovat kristityt, jotka rakastavat kokosydämisesti juutalaista kansaa. Lahjat vastaanotettiin kiitollisuudella ja rabbi lähettää lämpimät terveiset ja kiitokset kaikille lahjoittajille
Seurakunnan kanttiinissa käy päivittäin satakunta henkeä syömässä lämpimän aterian. Me saimme nauttia myös maittavan lounaan kanttiinissa; ukrainalaisen Borsch –keiton sekä Schnitzel ja kasvisten kera.
Iloisena kaikesta näkemästämme ja koke-mastamme lähdimme pitkälle paluumatkalle. Rajan ylitys Romaniaan vei toista tuntia, vaikka auto olikin tyhjä
Liikenteen määrä on kasvanut Romaniassa, mutta myös lukuisat tietyöt hidastuttivat matkaa ja vasta puolen yön aikaan saavuimme Cluj Napocaan, missä yövyimme.
Kun seuraavana päivänä lähestyimme Oradeaa, tuntui jo lähes kotoisalta, kun radiosta alkoi kuulua unkarin kielistä ohjelmaa. Ystävämme oli ajan tasalla matkamme kulusta ja odotti meitä parvekkeella heiluttaen. Ilta kului rattoisasti hyvän ruuan ymärillä sekä myöhemmin ”Oradea by night” –kävelykierroksella. Toinen toistaan upeasti remontoidut rakennukset loistivat pimenevässä illassa.
Olimme vaikuttuneita kaupungin kauneudesta sekä ystävämme suurenmoisesta vieraan-varaisuudesta.
Matkasta jäi meille hyvä ja kiitollinen mieli. Jumala varjelus oli läsnä ja askeleemme edeltä valmistetut.